Muodonmuutos torakasta ihmiseksi, Osa 1

Tammikuun seitsemäntenä pääsin mukaan ihanan Una Floorin (HerbalifeNutrition Coach) kolmen kuukauden hyvinvointivalmennukseen. Ensimmäisessä tapaamisessa meitä oli paikalla Unan lisäksi kolme naista, joilla kullakin oli omat painavat syynsä elämäntaparemonttiin. Myöhemmin ryhmään liittyi vielä kaksi uutta jäsentä, jonka jälkeen meitä oli yhteensä viisi. Meidät punnittiin kehonkoostumusmittarilla, eivätkä tulokset olleet kaunista luettavaa, ainakaan omalla kohdallani. Vartaloni fyysinen ikä oli 59 vuotta!

Una antoi meille mukaan erilaisia vitamiineja, proteiini- ja ravintolisiä sekä ihonhoitotuotteita. Ja seuraavana aamuna alkoivat uudet rutiinit vihreän yrttiteen ja proteiinipirtelön juonnilla. Purnukoiden ainesosaluettelot hieman ahdistivat, sillä olen yrittänyt syödä vähemmän lisäaineita ja keinotekoisia makeutusaineita ja suosia luomua, mutta päätin tällä kertaa olla välittämättä niistä ja ajatella, että tämä on nyt tässä hetkessä tarvittava sysäys omaan, parempaan hyvinvointiini.

Pirtelön koostumus tuntui aluksi jokseenkin jauhoiselta, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Makukin oli todella hyvä, varsinkin kun tehosekoittimeen heitti mukaan kourallisen pakastemarjoja. Herkkä vatsani taisteli ensin hieman uutta ruokavaliota vastaan, mongersi ja valitti. Sekin kuitenkin tasaantui muutamassa päivässä. Lisäksi jo ensimmäisellä viikolla huomasin, ettei minun tehnytkään enää samalla tavalla mieli herkkuja niin kuin ennen. Proteiini oli luultavasti korvannut makeanhimon ja suklaat saivat jäädä koskemattomina kaappiin.

Kolmannen viikon alussa oloni oli keventynyt sen verran, että aloin kaivata enemmän liikuntaa, kävelyretkiä luonnossa ja raitista ilmaa. Korvasin tässä vaiheessa 2 ruokaa päivässä pirtelöllä, johon lisäsin runsaasti kotimaisia pakastemarjoja, mansikkaa, mustikkaa, puolukkaa ja vadelmaa, ja napsin uskollisesti kaikki vitamiinit ja kuitukapselit. Tiukkaan natsimeininkiin en todellakaan ryhtynyt ja söin muuten melko normaalisti, leipääkin sekä pastaa, ja silloin tällöin myös jäätelöä ja pizzaa, mutta makeiset olivat jääneet kokonaan pois. Vanha suklaa-addikti ei ollut ahminut palaakaan suklaata. Pirtelön maku ei kyllästyttänyt lainkaan, oikeastaan aloin kelloa vilkuillen jo odottaa päivittäisiä pirtelöhetkiä.

Ensimmäisen kunnolla epäterveellisen aterian söin vasta kolmannen viikon lopussa. Lähdin aamulla kurssille Turkuun ja tein mukaan linja-autoon itselleni aamupalapirtelön. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin, mutta tiesin jo etukäteen, että tulisin retkahtamaan, sillä menisimme syömään buffetlounaan. Eikä lounaalla tietenkään ollut ainuttakaan minulle sopivaa salaattivaihtoehtoa. Lisäksi jälkiruoaksi oli herkullista pannukakkua, jota en yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan. Mutta sen verran itsekurini silti piti, että tarjolla olleisiin makeisiin ja juustonaksuihin en koskenut. Minun ei tehnyt niitä edes mieli.

Kuukauden kuluttua helmikuussa oli toinen kehonkoostumusmittaus. Housut eivät enää puristaneet vyötäröltä aivan yhtä paljon kuin aikaisemmin ja painoni olikin pudonnut kolmisen kiloa. Ja se kaikki oli lähtenyt suoraan läskistä, sillä lihasmassa oli pysynyt lähestulkoon samana. Lisäksi olin nuorentunut neljä vuotta, kehoni fyysinen ikä oli 55. Se oli vielä aivan liian paljon, mutta ainakin suunta oli oikea.

Suurin tavoitteeni oli makeanhimosta eroon pääseminen, ja muutamia retkahduksia lukuun ottamatta, olin onnistunut hyvin. Katsotaan, kuinka jatkossa käy…

Proteiinipirtelö
Ensimmäisenä aamuna tehosekoitin ja pirtelöaineet valmiina lähtöön.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *