Oumaigaad!

Jäätelö oli loppu, ja Emmerdale ilman jäätelöä oli kuin elämä ilman seksiä. Niin ei yksinkertaisesti voinut elää. Joten nykäisin takin ylleni ja kiiruhdin kauppaan ostamaan lisää. Sitäpaitsi sokeri auttoi myös sydänsuruihin. Mieltäni painoi vieläkin se hortensia-episodi, johon lupaavasti alkanut Tinder-suhteeni oli kuukautta aikaisemmin päättynyt.

Mies oli ollut ylväs kuin kukkometso, insinööri ja intohimoinen kukkaharrastaja, kaikki samassa paketissa. Olin hoitanut hänen huonekasvejaan kaikella rakkaudella sillä välin, kun hän matkusti viikoksi työmatkalle Berliiniin.

Olin tappanut ne kaikki, hortensiaa lukuun ottamatta.

– Onneksi tämä yksi kuitenkin kukkii vielä, yritin lohduttaa, kun hän näytti siltä, että murtuisi pian palasiksi.

Hän ei pystynyt edes puhumaan, haukkoi vain henkeään, iski hortensian käteeni ja osoitti minulle ovea. Mistä minä olisin voinut tietää, että se oli koko asunnon ainoa muovikukka?

Vilkasin puhelimestani kelloa. Emmerdalen alkuun oli enää puoli tuntia. Kun työnsin puhelimen takaisin taskuuni ja nostin katseeni, havaitsin edessäni jotakin, mitä en mitenkään pystynyt sivuuttamaan. Siristin silmiäni ja hidastin askeleitani.

– Oumaigaad!

Se oli kuin salamanisku. Ja siinä hetkessä oli kaikki.

Vastaani asteli jumalaisen komea mies, jonka olemus täytti koko kadun. Pitkät otsahiukset olivat valahtaneet puoliksi silmille ja mies puhalsi ne kevyesti sivulle ja heilautti samalla rennosti päätään. Hän oli epätodellinen, melkein liian täydellinen ollakseen totta.

Kohdatessamme hän katsoi minua silmiin ja virnisti. Olin varma, että hän hymyili. Ja sitten silmänräpäyksessä mies oli poissa, jatkanut matkaansa ja hävinnyt selkäni taakse.

Hetki oli ohitse.

Pysähdyin. Jalkani eivät suostuneet astumaan enää askeltakaan eteenpäin. Sen oli pakko olla kohtalo. Sekä jäätelö että Emmerdale unohtuivat niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

– Tuota ei kertakaikkiaan voi päästää karkuun, huudahdin itselleni ja kiirehdin miehen perään.

Ehdin nipin napin nähdä hänen kääntyvän seuraavasta kulmauksesta oikealle ja pistin juoksuksi. Samalla hetkellä tajusin, että omat hiukseni kiilsivät rasvaisina ja valuivat raskaana mattona pitkin päänahkaa. Yritin pöyhiä niitä toisella kädelläni kuohkeiksi ja lisäsin toisella huulipunaa huuliini, ja juoksin. Päivän sana oli multitasking.

Hetken kuluttua arvasin, minne mies oli matkalla, ja vaihdoin tahdin jälleen kävelyksi. Mies harppoi tien yli kohti kaupungin uimahallia.

Kuvittelin hänet eteeni tiukoissa uimahousuissa, pyyhe olalla, ylävartalo paljaana, rintalihakset, sixpackin ja lantion luut. Olisin halunnut painaa nenäni vasten hänen pyyhkeensä pehmeää puuvillakangasta ja tutustua hänen tuoksuunsa. Sitten voisin riisua uimahousut ja kuivata hänet ja…

Puuskutin hengästyneenä ja pujahdin uimahallin ovista sisään juuri kun mies lähti laskeutumaan rappuja alas allasosastolle. Minun täytyi saada tietää lisää, mutta tajusin, etten ollut ajatellut asiaa aivan loppuun asti. En voinut seurata miestä sen pidemmälle. Pälyilin ympärilleni ja huomasin yläkerran aulassa pienen kahvion, josta näki alas altaille, turkoosina soljuvan veden ja puolialastomat ihmiset.

– Ööh, yksi kahvi.

– Kaksi euroa.

– Poikaystävä meni uimaan. Mä en voinut, kun on taas se aika kuukaudesta, kuiskasin tytölle tiskin takana.

Tyttö ei vastannut, ei edes hymyillyt. Hänelläkin taisi olla se aika kuukaudesta. Otin kuppini, istahdin ikkunapöytään ja mietin, tunnistaisinko miehen myös ilman vaatteita? Lasin takana ui ehkä kymmenisen ihmistä, mutta vain puolet heistä oli miehiä, osa lisäksi eläkeläisiä. Kyllä minä hänet sieltä löytäisin.

Kuppini oli jo lähes tyhjä, kun mies lopulta ilmestyi näkyviin. Hän käveli altaan syvään päähän ja kiipesi hyppykorokkeelle, seisoi siinä hajareisin ja asetteli uimalaseja silmilleen. Hänellä oli karvaiset sääret. Ylhäältä kahvilasta asti erotin myös rintaa peittävät tummat kiharat. Halusin upottaa niihin sormeni. Sekä itseni.

Mies oli myös erittäin hyvin varusteltu, sen voin rehellisesti kertoa. Mustat uimahousut nuolivat hänen muotojaan niin, että hörppäsin kahvia väärään kurkkuun. Tyttö tiskin takaa vilkaisi huolestuneena, kun yskin, köhin ja taoin itseäni rintaan.

– Ei hätää, vetäisin vaan henkeen, huudahdin tytölle ja nostin peukaloni pystyyn.

Sitten mies hyppäsi, koukisti polviaan, ojensi käsivartensa pitkälle päänsä yläpuolelle ja sukelsi, loikkasi kuin delfiini, kunnes solahti pinnan alle. Se oli kauneinta, mitä olin ikinä nähnyt. Viisi metriä myöhemmin hänen päänsä ilmestyi taas näkyviin ja hän lähti kroolaamaan kohti toista päätyä. Silmäni nauliutuivat hänen vartaloonsa, kun hän ui allasta edestakaisin, ja kahvinloput jäähtyivät kupin pohjalle.

Kun miehen matka tuli täyteen, hän kipusi tikkaita pitkin ylös vedestä, pudisteli vetta korvastaan ja katosi pesutiloihin. Jäin odottamaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua sitkeyteni palkittiin ja mies palasi aulaan raikkaana ja kosteahiuksisena, kuin suoraan deodoranttimainoksesta. Herranjumala miten hot, hot, hot hän olikaan.

Annoin miehelle hetken etumatkaa ja kipitin sen jälkeen jälleen hänen peräänsä. Mies kulki niin ripeästi, että sain pinkoa pitkin harppauksin säilyttääkseni näköetäisyyden. Viimein hän seisahtui Torikatu 13:n kohdalle, kaivoi avaimet taskustaan ja sujahti rappukäytävään. Kun mies oli mennyt, luikahdin ovisyvennykseen ja tutkin asukkaiden nimet summerista. Niitä oli yhteensä kahdeksan, ja joku niistä kuuluisi takuulla minun miehelleni. Kenties hän oli Hakkarainen tai ehkä von Munck? Aatelinen? Päätin, että minusta tulisi vielä rouva von Munck.

***

Viikon aikana kävelin usein miehen kotioven ohi, mutta ketään ei näkynyt. Olin jo menettää toivoni ja pelkäsin, etten enää koskaan näkisi häntä, mutta sitten, täsmälleen samana viikonpäivänä, täsmälleen samaan aikaan mies astui ovesta ulos tuttu kassi olkapäällään ja kiiruhti kohti uimahallia. Tällä kertaa en pitänyt kiirettä, sillä tiesin, minne hän oli matkalla. Tiesin myös, mitä itse tekisin.

– Tulin taas poikaystävän mukaan. Nyt on migreeni, ei voi uida.

Kahvion tyttö ei selvästikään muistanut minua edellisestä kerrasta ja jäi tuijottamaan perääni, kun kannoin kahvikupin pöydän ääreen. Alhaalla altailla mieheni polskutteli kuin hylje piukissa, mustissa pöksyissään. Ja ah, niin seksikkäänä.

Olin nyt paljon paremmin valmistautunut kuin edellisellä kerralla. Olin pessyt hiukseni ja laittanut silmiini meikkiä. Olin lukenut uudelleen kirjan Flirttailun kultaiset säännöt. Olin ajellut kainalokarvani ja leikannut varpaankynteni. Olin valmis.

Kun mies reilua tuntia myöhemmin palasi aulaan, pomppasin seisomaan ja poistuin uimahallista yhtä aikaa. Huomaa minut, melkein huusin ja tungin oviaukkoon niin, että kylkemme hipaisivat toisiaan. Hän oli niin lähellä, että saatoin hengittää kloorin vienoa tuoksua hänen iholtaan.

Seurasin häntä koko matkan kotiin.

***

Keskiviikkona odotin jo valmiina uimahallin nurkalla. Olin ostanut uudet, valkoiset narubikinit, niin niukat, että ne hädin tuskin peittivät kaikki kumpuni. Mies saapui täsmällisesti aikataulussaan, niin kuin ennenkin. Kun näin hänen lähestyvän tietä pitkin, kiiruhdin edeltä sisään.

– Tällä kertaa uidaan, huikkasin iloisesti kahvilan ohi mennessäni.

Jätin saunan väliin, jotta ehtisin altaille ennen miestä. Sipsutin varpaillani kohti suurinta allasta ja melkein törmäsin kumaraselkäiseen papparaiseen, jonka retrokuvioisten uimahousujen etumus törrötti luonnottoman suurena.

Laskeuduin hitaasti veteen ja ihoni kipristyi kananlihalle. Vesi oli kylmempää kuin olin kuvitellut ja irvistin. Uin yhden altaanmitan. Papparainen pullisteli perässäni. Päästin hänet ohitseni ja jäin syvään päähän odottamaan. Ketunnenät törröttivät bikinikankaan läpi ja hampaani kalisivat. Papparainen nousi ylös altaasta ja hänen uimahousujensa sisältö oli sekin kutistunut kylmyydestä rusinan kokoiseksi.

Kun mies viimein ilmestyi suihkuhuoneen puolelta, tipahteli hänen rintakarvoistaan vesipisaroita. Hän astui hyppykorokkeelle, ja minä kiipesin viereisen radan kohdalle. Olin hetken aikaa jälleen niin lähellä, että jos olisin ojentanut käteni, olisin voinut koskettaa häntä, tuntea hänen karvaisen ihonsa kämmeneni alla. Olisin voinut sivellä mustaa tribaali-kuviota hänen olkapäässään, tai kokeilla sormenpäälläni arpea hänen lantiollaan. Tunnistin kohdan, mieheltä oli kaiketi poistettu joskus umpisuoli.

Sitten hyppäsin. Pää edeltä, nilkat ojennettuina, niin kuin asiaan kuului.

Lentoni loppui kuitenkin lyhyeen ja lätsähdin vatsalleni veteen. Iskun voimasta bikinien yläosa aukesi. Räpiköin pinnan alla ja yritin epätoivoisesti saada rintani piiloon tuijottavilta katseilta. Ihoani pisteli ja poltteli, kloorivesi kirveli silmissä. Mutta sain kuin sainkin bikinit jälleen paikoilleen ja lähdin uimaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki hyvin, no problem.

Mies pulahti altaaseen aivan vierestäni ja ryhtyi kauhomaan vettä käsillään. Yritin pysytellä samassa rytmissä, mutta hän oli minulle aivan liian nopea. Polskutin sammakkoa vasta puolessa välissä rataa, kun hän jo potkaisi päädystä lisää vauhtia seuraavalle kierrokselle.

Miehen uidessa minua vastaan, nostin kaulaani mahdollisimman korkealle, mutta hän oli niin keskittynyt kroolaamaan, ettei edes vilkuillut sivuilleen. Jouduin väkisin hillitsemään itseni etten olisi sukeltanut ratoja erottavan puomin toiselle puolelle ja hypännyt hänen selkäänsä.

Olin pettynyt, kun mies sitten nousi lähteäkseen, enkä minä ollut edistynyt lainkaan. Olin edelleen täysin lähtöpisteessä. Istahdin altaan reunalle ja huljuttelin varpaitani vedessä. Kuinka saisin kiinnitettyä hänen huomionsa? Hukkuminen ja rintojen vilauttelu olivat osoittautuneet tehottomiksi, ehkä pitäisi seuraavalla kerralla eksyä vahingossa miesten puolelle? Katsoin alas ja näin jalkojeni alla altaan pohjalla puolikkaan perunan. Värähdin inhosta, kun muistin papparaisen kutistuneen etumuksen.

***

Seuraavalla kerralla liimauduin kiinni hänen kylkeensä, kun hän saapui kassalle. Olin koko viikon suunnitellut peilin edessä sopivaa aloitusrepliikkiä ja etsinyt oikeaa ilmettä. Sanoisin hänelle itsevarman naisen tyyliin: Hei taas, keskiviikko taitaakin olla meidän molempien treenipäivä.

Hymyilin leveästi ja aukaisin suuni.

– Umm, öö, moi!

– Moi, mies vastasi epäröiden ja silmäili minua päästä varpaisiin.

No, sainpahan sentään hänen huomionsa. En ehkä aivan toivomallani tavalla, mutta ainakin hän katsoi minua.

– Sä taisit olla täällä myös viime viikolla? Valkoiset bikinit?

Hän muisti! Hän oli sittenkin nähnyt. Voi, miten hyvin hoidetut hampaat hänellä olikaan, sekä seksikäs parransänki. Voisinpa työntää kieleni hänen suuhunsa ja tunnustella sen kärjellä sileää hammaskiillettä. Halusin imeä ja näykkiä hänen huuliaan. Halusin maistaa hänen makunsa.

– Joo, nähdään altaalla, sain henkäistyä, ennen kuin mies poistui miesten pukuhuoneeseen.

Suihkussa annoin veden valua pitkin kasvojani ja kuvittelin hänen alastoman vartalonsa viereeni. Halusin häntä niin kovasti. Hänen geeninsä tulisivat täydentämään omiani ja olin valmis antamaan hänelle itsestäni aivan kaiken. Olinhan luopunut hänen vuokseen jopa jäätelöstä.

Viereisessä suihkussa pyylevä mummo heilautti riippurintansa olan yli ja alkoi hinkata ihoa rinnan alta. Mummon alapään tuhero roikkui velttona haarojen välistä, ja tunnelmani eltaantui lähes peruuttamattomasti.

Yritin pudistella kuvan mummosta mielestäni, kun sipsutin pesutiloista altaalle. Etsin miestä katseellani, mutta näky, jonka kohtasin, iskikin minut maahan ja kangistuin hetkessä jääpuikoksi. Mies nauroi. Ja piteli kättään täysin vieraan naisen olkapäällä. Naisella oli musta, syvään uurrettu uimapuku, joka paljasti kaiken napaan asti. Nainen oli viehättävä, vartalo kuin tiimalasi, eikä jenkkakahvoista tietoakaan.

Kuka nainen oikein oli? Ja kuinka hän saattoi hymyillä niin, että sai minun mieheni nauramaan? Ja miksi minun mieheni kosketti häntä eikä minua?

Nainen käveli ohitseni suihkuhuoneeseen ja mies hyppäsi altaaseen. Käännyin nopeasti kannoillani ja hiivin naisen perään. Menin suihkun alle odottamaan ja vakoilin naista pisaroiden lomasta. Nainen riisui uimapukunsa, laittoi sen lokerikkoon, otti pefletin mukaansa ja suuntasi saunaan.

Mummo pälyili minua pienin, piikikkäin silmin ja pesi samalla itseään toisen rinnan alta. Suljin suihkun ja tuijotin naisen uimapukua, sitten vilkaisin saunan ovea. Kävelin lokerolle, niin kuin se olisi ollut omani, ja tyhjensin sen. Vein tavarat pukuhuoneeseen, piilotin ne omaan kaappiini ja palasin takaisin altaille.

Mies ui tuttua reittiään keskimmäisellä radalla. Naista ei näkynyt enää missään. Mies oli minun.

***

Iltaisin vuoteessa haaveilin miehestä, meistä, häistämme ja yhteisestä elämästä. Samalla hetkellä kun saavutin orgasmin huipun, sanoi pappi aamen ja valkoiset kyyhkyset lensivät ylitsemme. Olin umpirakastunut.

Hankin itselleni samanlaisen uimapuvun kuin naisella, mutta tietenkin valkoisena. Keskiviikkoa varten pesin itseni naisen laventelin tuoksuisella suihkusaippualla ja puin ylleni paidan, joka paljasti olkapäät, sekä farkut, jotka puristivat pakarani entistä piukemmin esille. Olin päättänyt olla rohkea ja odotin miestä uimahallin ovilla.

– Moi taas, huikkasin, kun hän saapui, ja ojensin käteni. – Taru.

– Markus, mies vastasi.

Markus, miehekäs nimi. Markus ja Taru. Nimemme sopivat täydellisesti yhteen. Meistä tulisi vielä täydellinen pari.

Markuksen ote oli voimakas, enkä olisi halunnut päästää irti hänen sormistaan. Puristin niin pitkään, että hän lopulta vetäisi kätensä väkisin pois ja työnsi sen piiloon housujensa taskuun.

– Keskiviikko taitaakin olla meidän molempien treenipäivä.

Onnistuin kuin onnistuinkin repliikissäni ja itsevarmuuteni kohosi. Kävelimme rinnakkain kohti lipunmyyntiä ja kehuin samalla Markuksen uintitekniikkaa, sitä miten hän loiskautti vettä reiden kohdalla ja nosti sen jälkeen käsivartensa kyynärpää edellä pinnan yläpuolelle, niin kuin olin netistä lukenut.

– Huvittaisko sua uinnin jälkeen kahvit tuossa kahviossa?

Olin kaikkea, mitä mies saattoi naiselta haluta. Räpsytin ripsiäni ja muikistin huuliani niin kuin olin aikaisemmin harjoitellut. Suoristin ryhtini ja kohotin rintani terhakkaasti pystyyn. Olin vastustamaton.

Markuksen kasvoille kurtistui pahoitteleva ilme, kun hän nosti vasemman kätensä eteeni, enkä ensin tajunnut, mitä hän yritti minulle kertoa. Vasta, kun hän alkoi heilutella sormiaan silmieni korkeudella, huomasin sen. Sormuksen kimallus melkein sokaisi silmäni.

– Ai, en mä nähnyt tuota viimeksi, sain soperrettua.

– Mä otan sen yleensä pois, kun uin. Ettei se putoa.

Ei. En suostunut uskomaan sitä. Sen täytyi olla erehdys. Mutta sitten kaikki valkeni minulle ja lopulta ymmärsin.

– Senkin sika!

Mokoma halusi minua, vaikka oma vaimo odotti kotona. Markus oli petturi, valehtelija, mieshuora. Kiukusta pihisten läväytin häntä avokämmenellä niin lujaa kuin suinkin jaksoin. Markus jäi pitelemään poskeaan, kun marssin kaula pitkänä pois.

– Sekopää! kaikui perääni.

Tämän hän saisi vielä maksaa. Minua ei petettäisi. Aivan varmasti kostaisin. Päätin opettaa Markuksen tavoille. Tiesinhän jo hänen etunimensä ja takuulla selvittäisin myös hänen sukunimensä. Sehän oli yksi niistä kahdeksasta hänen talonsa ovisummerissa.

***

Söin jäätelöä suoraan paketista ja naputtelin tietokoneelle mahdollisia nimivaihtoehtoja. Haku antoi minulle kymmenittäin vääriä Markuksia, mutta Koivuniemen kohdalla vihdoin onnisti ja tunnistin tutut kasvot.

Facebook-profiili ilmoitti Markuksen olevan naimisissa. Hänen vaimonsa nimi oli Katja. Ja numerohaku kertoikin sitten loput. Näppäilin numeron puhelimeeni ja harkitsin ehkä sekunnin murto-osan soittaisinko vaiko en, kunnes painoin vihreää luurin kuvaketta. Kello oli kolme aamuyöllä.

– Haloo, vastasi tokkurainen naisääni.

– Halusin vain ilmoittaa, että mä seurustelen sun miehesi kanssa.

– Mitä? Kuka siellä oikein on?

– Jos sä haluat todisteita, niin mä voin kertoa, että Markuksella on tosi karvaiset sääret, kiharat rintakarvat, tatuointi olkapäässä ja umpisuolesta jäänyt arpi vatsassa. Mitä muuta sä vielä haluaisit tietää?

Lopetin puhelun ennen kuin vaimo nimeltä Katja ehti kommentoida ja kävin nukkumaan. Enkä nähnyt enää unia Markuksesta, sillä itkin koko yön. Ja aamulla heräsin silmät turvoksissa ja ripsien pidennykset kurttuun painuneina, kun puhelimeni soi. Ajattelin, että sen täytyi olla Markus, että hän oli sittenkin valinnut minut.

– Onko kenties huono hetki?

– Ei kai.

– Mä soittelen sellaisissa iloisissa merkeissä, että mulla olisi nyt tarjota sulle Treffit-lehteä kaksi kuukautta veloituksetta. Eikä tämä velvoita sinua mihinkään.

Niiskahdin.

– Soitinkohan mä nyt kuitenkin pahaan aikaan?

Purskahdin itkuun.

– Mar… Kus…

Suustani tuli ulos vain yksittäisiä tavuja. Nenäni muurautui tukkoon ja minun oli pakko niistää. Sitten sain hikan.

– Niin. Että mitenkäs tämä tilaus? Pistetäänkös tulemaan?

Vollotukseni yltyi hallitsemattomaksi ulinaksi. Pitkän hiljaisuuden jälkeen puhelun toisesta päästä kuului ensin äänekäs huokaisu ja sitten pelkkää, tasaista tuuttausta. Jopa puhelinmyyjäkin oli hylännyt minut. Miksi kaikki miehet tekivät niin?

Kun hetkeä myöhemmin sain itseni kutakuinkin kasattua, laitoin mustat aurinkolasit silmilleni ja laahustin väsyneenä ja tukka jäätelössä kohti ruokakauppaa. Tv:stä tulisi illalla taas Emmerdale ja jääkaapin pakastelokero ammotti tyhjyyttään.

Miksi minä aina epäonnistuin? Markus osoittautui törkeäksi petturiksi ja hortensiaakin oli edeltänyt se yksi pieleen mennyt ilmapallo-juttu, jota en olisi halunnut edes muistella, mutta muistelin kuitenkin.

Olin silloin kuvitellut, että Paavo oli oikeasti kiinnostunut minusta. Ojensihan hän minulle ikioman, punaisen ilmapallonkin. Miten omaperäistä! Ja se hurmaava hymy! For my eyes only.

Sitten olin melkein saanut ison turvamiehen körilään kimppuuni, kun yritin sopia seuraavaa tapaamista Paavon kanssa. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että Paavo olikin joku poliitikko, tai joku sellainen, ja tulossa olivat jotkut hemmetin vaalit. Mistä minä sitäkään olisin voinut tietää? Ilmapallossa kun oli lukenut vain pelkkä Paavo.

– Nyt riitti! Ei enää ikinä ainuttakaan miestä.

Kaikki putkiaivot saisivat minun puolestani painua hornan kuiluun ja kärventyä siellä.

Kauhoin pakastealtaasta kolme jäätelöpakettia ostoskoriini. Yksi tuplasuklaata, toinen kinuskipähkinää ja kolmas mokkaunelmaa. Sitten porhalsin kassalle ennen kuin jäätelöt ehtisivät sulaa. Olin juuri nostamassa paketteja liukuhihnalle, kun joku pukkasi ostoskärryillään kevyesti päin takapuoltani.

– Mitä hittoa?

– Anteeksi, vastasi möreä ääni.

Käännähdin ympäri. Ajattelin sanoa törmääjälle muutaman valitun sanan naisten ahdistelusta, #metoo, you know. Mutta sen sijaan jähmetyinkin paikoilleni.

– Oumaigaad!

Se oli kuin salamanisku. Ja siinä hetkessä oli kaikki.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *